Kyllä tätä ikävä tulee.
Mutta sitä ei vielä mietitä. Vielä on kaksi esitystä jäljellä! Jokaisessa kerrassa on ollut jotakin omanlaistaan, ja onnekkaana sitä onkin saanut olla seuraamassa koko juttua alusta loppuun, näytöksissä sitten valopöydän takaa. Joskus harjoituksissa kun jokin tietty kohtaus ei millään meinannut lähteä, repliikit tuntuivat kummallisilta, rytmi oli hukassa ja kaikilla vähän tyhmä olo, sitä käsikirjoittajana alkoi jo mietiskellä, että joo, tän kohtauksen/hahmon/koko näytelmän idea ehkä vaan on alkujaankin huono eikä siksi tästä irtoa mitään. Klassinen kehityskaari siis:
1) Tämä on hyvä, lähdetääs kokeileen
2) Mikäs tässä on, näytti niin hyvältä mun päässä
3) Ehkä tää onkin huono
4) Ehkä minä oon huono
5) Ei tästä mitään tule
6) No ehkä tästä jotain sentään tulee kun on pakko
7) Ehkä tulee jopa melkeen hyvä
8) Hyvältä näytti mun päässä, vielä paremmalta kun tehdään
9) Tämä on hyvä, lähdetääs kokeileen (kierros alkaa alusta)
Ehkäpä jonkinlainen onni, ettei sitä kuitenkaan voi oikein lähteä repimään plaria palasiksi ja todeta, että tehdäänpäs uudestaan, kun harjoituskausi on jo puolessa välissä... Koska nythän ne samat kohtaukset (joita jotkut näyttelijöistä saattoivat jopa pelätä varmana siitä, ettei tästä nyt ainakaan tule yhtään mitään), ovatkin koko näytelmän parhaita palasia. Kummallista.
LAURI: Mä haluun erota.
ULLA: Sä halusit jotain yllättävää.
LAURI: Tää ei oo yllättävää, tää on mielenvikasta.
HEIKKO SIGNAALI vielä siis kaksi kertaa
Ke 5.11.2014 klo 19.00
Pe 7.11.2014 klo 19.00
lippuja myös ovelta klo 18.30->
- Nina