lauantai 30. elokuuta 2014

49 päivää ensi-iltaan





Anu esittäytyy:

Mä tulen paikalle laitan valot päälle ja sanon : "Herätys, nyt ylös ja kouluun."

Mä olen Äiti ja isosisko.

Mä olen myös 2 valloittavan tytön kummitäti.

Syntyny vuonna 85 (kauan on aikaa siis) lalalalaa

Mä olen siis 29v (pukkaa pientä kolmenkympin kriisii pikkuhiljaa)

Mä en osaa kirjoittaa lyhyesti. En juuri koskaan. Selitän aina aivan liikaa vaikka asiat vois kertoa vähän lyhyemminkin. Olen tällainen pieni tapaus 147cm lyhyt mutta ylpeä siitä. (Paitsi sillon, kun bussikuski oletti mun olevan lapsi, eli alle 12 vuotias ja antoi mulle lastenlipun)

Mä harrastan valokuvausta ja tykkään tanssia, rakastan myös näyttelemistä.

Usein tottelen nimeä Anu tai Nasu ( Nasu lempinimi tulee ystäväni isältä, ja joo oonha mä tallane pieni tapaus joka lentää kovassa tuulessa melkein sateevarjon kanssa ylös korkeuksiin.

Mä en osaa kirjoittaa ilman, että täällä ei olisi kirjoitusvirheitä, siihen on syynsä:

Mun ylä-aste olisi voinut mennä paremmin.

Kävin luovanilmaisutaidon painoitteisen luokan.

Mä en ollut hyvä koulussa, halusin TYKKIIN mutta unelma romuttui siihen kun keskiarvo oli alle 7, kuten huomaatte mä en juu ollut todellakaan luokan äänekkäin ainakaan siinä mielessä että olisin äänekkäästi antanut oikeita vastauksia.

Lähinnä siihen aikaan kun olin hurja 15vuotias mä saatoin kemian ja fysiikan kokeisiin kirjoittaa vastaukseksi mm. ,että ei mun pidä tietää tällasesta mitää tai minkää reakoinnista mihinkään tai miten johdot on että lamppu syttyy.Ai miksi? Koska musta tulee kitaristi ja perustan bändin.

( kitaran mä oon kyllä hommannu, mutta mun pändinä toimii minä ja reeniksenä olkkarin sohva ja ei fanittajana eräs 7v tyttö joka käskee mua lopettamaan.)

Peruskoulun jälkeen pettyneenä ja väkisin hain catering alalle jossa kävin vuoden, vähä päälle, Muistan kun lopetin sen ja uhosin muille et ei musta mitää kokkia tuu musta tulee näyttelijä, te kuulette musta vielä,

(tässä kohtaa huomioikaa, että musta ei tullutkaan enään kitaristi.)

Joten te ketä tunnistatte itsensä lukiessanne tätä niin nyt on mahdollisuus nähdä ja kuulla, joten älkää missatko. Ja mä en käske teitä tulla mua katsomaan vaan MEITÄ ja tätä mahtavaa porukkaa ja sitä kuinka me räjäytetään sellanen setti että singaalit on kaikkea muutakun heikot.

Mä olen lähihoitaja (sain sentään sen koulun loppuun onnellisesti)

Kävelen paljon jokapaikkaan, koska mulla ei ole edes ajokorttia.

Tukalle löysin tieni avoimista ovista, ja sitä en kadu hetkeäkään, liian monta vuotta mietin että haluan johonkin harrasteporukkaan ja sitten uskaltauduin sen toteuttaan:) Olen saanut koko tänä aikana upeita uusia ihmisiä ympärille, ja olen saanut tehdä käsiohjelmia ja julisteita..joten valokuvaus ja suunnittelu sopii tähän mainiosti eli tämä on antanut mulle enemmän kuin osasin edes kuvitella.

Se miten päädyin tähän ei ollut itsestäänselvyys, alunperin en olisi mukana ollutkaan, sain kuulla, että tähän projektiin etsitään muutaman näyttelijän tilalle uusia, ja kun Anne Karema multa kyseli mitä teen syksyllä ja olisinko kiinnostunut tuleen mukaan ja hän kertoiolevansa jutellut Minnan kanssa,(Minna oli mut jossain tukan jutussa nähnytkin) että Anu voisi tähän sopia ( heh, kai mää oon vähä hankala, väärällä tavalla vähän kiero, vaikea tapaus) hehe vitsi vitsi. En hetkeäkään epäillyt vaan kerroin olevani ilman muuta mukana. Ja en kadu tätä päätöstä hetkeäkään. Innolla odotan tulevaa joka lähetyy jo kovaa vauhtiatätä kirjoittaessani tajusin että 49 päivää on aivan kohta käsillä:)


Anu (Nasu)


Marja-Riitta esittäytyy:


Minä tulen paikalle laitan valot päälle ja sanon : missä sää oot oikeen ollu? Ja samassa mulla meneekin jo hermot. (uskokaa pois mä koitin hillitä niitä) mutta mä olen mä!

Mä olen Marja-Riitta

29v

Mä olen sisko.

Mä en osaa kirjoittaa lyhyesti. (paitsi silloin kun pitää alkaa jotain positiivisuutta alkaa kirjoittaan)

Nyt piti kuulemma alkaa kertoon jotain itestään, tää on kai taas tällanen ”kertokaa ittestänne jotain uutta” harjoitus, jonka pitäs antaa vähä avautuun ketä me olemme äh en mä tiedä. (sori mä jauhan jenkkiä tässä samalla ja venytän sitä sormissani) ällöttävää..niin siis joo se lause ILON KAUTTA, oikeesti, ilon...ole tässä nyt iloinen kun tää on yhtä sirkusta koko touhu. Tai siltä musta tuntuu, mikähän tän logiikka oikeesti on nyt mun pitäs kertoo asioita joita ulkopuoliset haluaa tietää, hienoa, ja sitten niitä voidaan jauhaa ja olla jotain mieltä. Mä en halua avautua itsestäni enempää. Voin mä nyt jotain koittaa tähän kertoo..

Mä kävelen paljon, joka paikkaan, koska mulla ei ole sitä ajokorttia. (parempi niin mä ja auto ei oltas liikenteessä paras yhdistelmä) varsinkaan kun se vaatii hermoja.

Mä olen harrastelijanäyttelijä (senkin on varmaa tullu selväksi) siinä saa jotenkin niinku parhaimillaan purkaa itteensä, mä haluisin olla sellasessa oikee kunnon roolissa jossa on niinku ihan todellakin tunnetta kun viha mukana, mä olisin siinä just hyvä..

Mä oon nyt tehnyt tätä tehtävää jo 2 tuntia ja alkaa pikkuhiljaa keskittyminen mennä. En mä osaa kuvailla mitään millanen oon, tai kerro itestäs jotain blaablaa juttua. Mut yleensäkkin tää koko meidän porukka joka todellakin on välillä ”ihan perseestä” (Tarjan sanoja lainaten) Mut siis hei joku kerro ittestäs jotain..juttu ei oo ihan helppo alkaa tässä kuule kertoon millanen mä olen ja millanen en! Niinku joku ....no esim.

Ulla ...varmaa sillä on helppoa yleensäkkää alottaa kertoon itestää sen perus mä olen kaunis ja tykkään miehistä valomies Janne on ihana ja kuuma ja mitäkaikkea, se on joo tullu nähntyä.

ULLA TYKKÄÄ MIEHISTÄ!

Joo niin tuntuu tykkäävän! se on hyvä että näyttää hyvältä ja on hiukset ja kaikki on kaunista ja miehet kääntää pään ku se kulkee ohi, tosin seki johtuu varmaa siitä et se ite kyttää ensin niitä. Miks mä ylipäätää puhun Ullasta ekana, tää ei sit oo mikää arvojärjetys kuka on ekana se on jotenkin muita ylempänä.

Nella, mun sisko niin mukava se onkin, aina ajoittain (paisti sillon kun saa jonkun kohtauksen) mutta kun edes vois ottaa vastaan kun MINÄ raahaan käsissäni tarjotinta hyvää hyvyyttään ja tarjoon kahvit ja sämpylät nii ei ei siis edes vastaa. Siis oikeesti kun ei tässä jaksas alkaa enää leikkii jonku aikuisen ihmisen kanssa. Mulla on kato ihan oma elämäkin elettävänä. Ainii mut jos se kokeekin olevansa jotenki turvaton, hah muija on kohta 19 ja asuu jossain kaapissa nii ihan oikeesti.

Sitäkö pitäs sitte ymmärtää?

Tarja, nii se on ihan jees, onhan sekin mun sisko. Toisaalta mä ymmärrän sitä, tai koitan ainakin, mä ymmärrän et kyllä ne hermot menisi multakin kun toinen koittaa olla tehokas ja tekee kaiken ja sillee ja sit joku tulee myöhässä eikä kanna omaa osuuttaan tähä juttuun..Mut sit se sellanen ylimenevä kun se kirjaa kaiken muistiin siihen pikku kirjaansa tai mikä vihko onkin ni en mä nyt ihan taas tajua että se minuutillee tarvii sitä vihkoonsa pitää siis sellanen sadasosa sekuntien kyttääminen "ketään ei paikalla" tsek ja tsek..ja kuka on nyt paikalla ja ketä ei ole paikalla tsek. ja kuka roudaa mitä roudaa minnekkin lavalla...huh huh varsinkin kun sitte ku se suuttuu ja alkaa huutaan niin joo ei siinä mitään, mutta se ei ehkä tajua et siinä voi mennä MUN korvat nii lukkoo ja sekasin et sen takii mun päässä soi seuraavan viikon.

Lauri. Mun kihlattu..tai niin mä ainakin luulen. se on vähä sellane hyttynen, tai hyönteinen, tai sellanen siitä tulee mieleen, mä tykkään kun se ottaa mut kainaloon, mutta sitten se katoaa sekunnissa pois,

Mä en tiedä miksi, ja mä koitan vaan laskee kymmeneen,

En mä sitä rakasta, Mä tarvitsen.

Mä tajusin et oon puhunu muista ja arvstellu niitä aikalailla. No sori jos en jaksanu enempää itestäni kertoa, tai halunnut tulee sellanen fiilis et mut pakotetaan täs samalla nyt sitte avautuun jos mulla on jotain ongelmia..Ja oikei nyt tää sekoo koko kone tai ainakin tää teksti..en mä nyt jaksa alkaa tänkin kanssa tappeleen anteeksi vaa ku tekstit on erikokoo tai jotain fonttii mä TODELLA yritin, mut taitaa tässäkin hommassa olla jotain ongelmia..täs alkaa mennä pikkuhiljaa hermo joten SAA LUVAN KELVATA! Ainiin jotain vielä loppuun "millainen olet" kun on kerran pakko(en jaksa sitä valitusta kun en tätäkää olisi vaivautunut kunnolla tekeen)

OKEI SELVÄ ihan näin yksinkertaisesti:

Mä olen Marja-Riitta. Minä olen hankala, väärällä tavalla vähän kiero, vaikea tapaus.



Marja-Riitta                                           (c) Anu Rantanen

tiistai 26. elokuuta 2014

53 päivää ensi-iltaan

Kuka kirjoittaa: Moona, 23-vuotias nainen, teatteriharrastaja, näyttelijänitu. Tieni on kulkenut Muksuteatterista Murmuuseen , Murmuusta Jyväskylän Kaupunginteatteriin. Jyväskylästä Tampereelle ja TYK:kiin. Tykin kursseilta Teatteri Silmänkääntäjiin ja sieltä Tukkateatteriin. Täällä olen. Teatterissa edelleen. Ja se on ihanaa. Välillä niin pelottavaa että haluaisi esittää välinpitämätöntä tai löytää jonkin pätevän syyn, jos vaikka epäonnistuu. Mutta en voi päästää irti siitä maailmasta. Siitä tunteesta- mahan pohjassa, mitä se parhaimmillaan on.
”Ole elävä ihminen. Katso maailmaa ympärilläsi; näyttämöllä ja sen ulkopuolella. Älä hylkää järkeäsi. Älä holhoa itseäsi . Todellinen luova voimavarasi on mielikuvituksessasi , joka on ikuisesti hedelmällinen, mutta jota ei voi pakottaa, sekä tahdossasi ,siis todellisessa henkilössäsi, jota voi kehittää harjoitusten avulla.” 
-David Mamet , Tosi ja epätosi (arkijärkeä ja harhaoppia näyttelijälle)
Hahmo esittäytyy: Mä oon Ulla ja mä oon ihana! Vaikka välillä vähän hukassa. Mä tiedän mitä mä en halua. Mutta mä en aina tiedä kaikkea mitä haluan. Ehkä joskus pienen hetken ajan musta tuntuu että mä oon jämähtänyt paikalleni. Että mä voisin olla jossain muualla kuin harrastajateatterissa jossain takapajulassa näiden tyyppien kanssa. Ja sit kun mä alan ajatteleen näitä juttuja, en voi päästää niistä ajatuksista irti ja mua alkaa ahistaa. Ja sit mä en kestä olla niitten ajatusteni kanssa yksin….No huhhuh! tulipas vähän turhan diippiä settiä äsken. Unohatakaa se, musta meidän valomies Janne on tosi komee. Se sais kyllä viimestään tällä viikolla pyytää mua ulos. Mutta mitä mä nyt kertoisin itestäni, mä oon perus elämänilonen likka, suhteellisen lahjakas ja takuuvarmasti hauskaa seuraa. Mut siis tää ei ollu mikään deitti-ilmoitus. XOXO





Mitä haluan sanoa katsojalle: Tämä näytelmä on mahdollisuus. Se kertoo jotain teatterimaailmasta, mutta ennen kaikkea paljon meistä, ihmisistä. Siitä kuinka mikään ei ole  mustavalkoista ja asioilla on aina monta puolta. Tästä näytelmästä löytää tarinoita rohkeudesta, pelosta, häpeästä, ystävyydestä ja arjesta. Katsojan osa ei ole helppo, mutta se ei ole myöskään vaikea. Se vaatii hieman rohkeutta sekä kykyä heittäytyä toiseen maailmaan ja eläytyä, tuntea. Kykyä unohtaa se viereinen katsoja jolla on ärsyttävä röhönauru tai joka pälyilee ympärilleen hermostuneena. Toivon että tämä näytelmä voi antaa sinulle jotain, ehkä näkökulmaa ,ehkä se voi kertoa sinulle jotain itsestäsi. Anna sille mahdollisuus.

sunnuntai 24. elokuuta 2014

55 (!!) päivää ensi-iltaan

CHECK-LISTA

[✓] Käsikirjoitus 

[✓] Näyttelijät 

[✓] Valosuunnittelija (bongattu kadulta)

[] Kaksi kohtausta demo-kunnossa + 15-vuotsjuhlaan tulevat monologit hoidossa

[  ] Tekniikan ajaja(t)

[  ] Lipunmyyjät

[  ] Lavastus

[  ] Puvustus

[  ] Rahoittajat

[  ] Tarpeisto (otsalamppu CHECK , Tamagotchi CHECK , voileipiä, sohva...)

[  ] Musiikki

[  ] Budjetti

[] Tapahtumien Yöstä tehty facebook-tapahtuma

[] Projektista luotu blogi (taustapohjaa päivitetään vielä)

[  ] Julisteiden, käsiohjelmien ja flaijerien suunnittelu ja painatus

[  ] Facebook-tapahtuman luominen

[  ] Mainokset

[  ] Tiedotteet

[  ] Tapahtumakalenterit

[  ] Kuvat

(Lista täydentyy)


Nina
Noh. Alle 70 päivää ensi-iltaan. Ohjaajan fiilikset?

Minna
Se on kyllä lähemmäs 60 ku 70 päivää.. eikä mitään tietoa paniikista. Viimeisiä harjoituksia varaillessani kyllä kävi mielessä, että koska nukun. Fiilikset on hyvät, luottavaiset. Näyttelijät toimii niin hyvin yhteen, että en osaa olla huolissani. Niitä improja voisin katsella vaikka kuinka ja kauan, sit vaan välillä pitää muistaa että näytelmäähän tässä tehdään, eikä vaan pidetä hauskaa.

Nina
Totta. Hahmot on kehittyneet valtavasti, ja joka harkoissa jokaiseen tulee jotakin uutta, mitä ei ole käsikirjoittajanakaan ennen ajatellut... Hauskanpidon lomassa hahmokehitys tapahtuu vähän niin kuin itsestään.

Minna
Joo, tosi hyvin on näyttelijät päässeet hahmoihinsa kiinni, siks tuntuikin helpolta että Tukan 15-vuotisjuhlien demo kasataan impron pohjalle. Pääsee ne kaikki herkulliset jutut muidenkin korviin. Säkin tunnuit hyväksyvän mun idean uudesta demosta..

Nina
Tykkäsin ihan hirrrveästi. : D Ja tuntuu hassulta toi ”hyväksyminen”, oon harkoissa aina vaan tyytyväisempi mitä enemmän näkee, että tekstin pohjalta on syntynyt tällainen ja tällainen ajatus. Kauheinta olis, jos tulis tunne, että näistä hahmoista ei saa mitään irti... Mut siitä ei oo ollut huolta, juttu on vaan parantunut, kun mukaan on tullut kaikki ne herkulliset ideat sekö ohjaajalta että näyttelijöiltä. On tuntunut tosi kivalta nähdä, miten kaikki innostuu hahmoistaan ja yhteisestä tekemisistä.Varsinkin viime harkoissa olin ihan liekeissä, hieno demo tulossa!

Minna
Hihiii, hyvä hyvä! Ite oon kans ihan liekeissä ja näyttelijätkin tuntuis olevan. Oon kyllä niin tyytyväinen siitä, miten hyvin toi porukka on sulautunut yhteen. Se semmonen heittäytyminen ja toisen tekemisestä innostuminen on mieletöntä, vaikka he ei toisiaan kauhean hyvin vielä edes tunne! Jennan (Vehka-aho) tekemät ääniharjoitukset on ollu kans tosi hyvä juttu, jokainen näyttelijä on varmasti löytänyt itsestään jotain kehitettävää ja jotain, minkä tekee tosi hyvin. Oppimista ja onnistumista!

Nina
Näinpä juuri. Ja lyhyessä ajassa kuitenkin kaikki tapahtuu. ”Ääniharjoitukset” kuulostaa niin hienolta, siinä kun kun höröttää pää alaspäin että ”munimunimumuni” tai koittaa sanoa nopeasti ”pakkaa papan kapsäkki”, voi helposti myös unohtaa, että vaikka hauskaa pidetään, silti hommassa on aina mukana joku järki. Nyt syyskuukin lähenee ja täytyy vaan myös alkaa vakuutella muille ihmisille, että tässä on joku järki – siis kun alkaa luomaan facebook-tapahtumaa asiallisine kuvauksineen tai miettimään flaiereita ja mainoksia. : D

Minna
Just toi, että asioissa on joku järki on ollut mun harjoituksissa kans mukana. Kaikki harjoitukset mitä oon teettänyt, oon pyrkinyt myös selittämään auki, jotta jokainen saisi niistä mahdollisimman paljon irti. Toi syyskuun ajattelu saa aina mun mahan vääntymään. :D Vaikka aikaisemmin kirjoitinkin, että vielä ei ole paniikkia, niin ens kuussa tulee tapahtumaan niin paljon että kyllä se vähän jännittää. Juurikin mainonta, facebook-tapahtuma.. lisäksi näytelmä saa muotonsa ensi kuun aikana, kun ensi-ilta lähestyy hurjaa vauhtia. Niin tosiaan kuvat! Höhö, mietin niitä ensi yönä sitten :D

Nina
Luotamme yöllisiin inspiraatioihin. : D Parhaathan ajatukset tulee siinä just ennen kuin meinaa nukahtaa. Niinhän se menee, että nyt täytyy alkaa varata kalenteriin aikaa myös syömiselle ja nukkumiselle, ne jännästi tahtoo loppua kohden unohtua... Ja lisätään kuvat siis check-listaan!

Minna
Näinpä :D Joo, tuleehan siihen check-listaan jotain lisäystä vaikka ensin ajattelin että ei tuu. Huhhuh.. Tiistaina me sitten hiotaan se uusi demo valmiiksi torstain juhlia varten!

tiistai 19. elokuuta 2014

60 Päivää ensi-iltaan


Näyttelijän tervehdys

 Terve, oon Mikko. En koskaan ajatellut päätyväni teatteriharrastajaksi, edes vahingossa. Syksyllä 2010 yritin saada selkoa omiin tekemisiini, ja tulin sitten ottaneeksi yhteyttä Legioonateatteri ry;hyn. Siellä oli alkamassa uusi teatteriryhmä, ja porukkaa oltiin kokoamassa. Alkuun sain vastaukseksi että ryhmä oli jo täyttynyt, joten ensi vuonna uudestaan. Ajattelin tietysti että homma selvä, ei musta olisi edes ollut näyttelemään. Ehkä olisin voinut mennä valomieheksi tai lavastushommiin tai jotain sellaista, mutta täytyy nyt koittaa keksiä jotain muuta...

Muutama minuutti myöhemmin puhelin soi ja öh, langan toisesta päästä ilmoitettiin että joku oli viime hetkellä peruuttanut tulonsa. Pääsisinkö pikimmiten haastatteluun? Herra Isä.

Tuosta ujohkosta puhelinsoitosta seurasi se, että lainasin ulkoisen habitukseni sekä säälittävän työmuistini peräti kahteen kertaan teatterin palvelukseen. kolmas kerta sanoo toden, eli taas ollaan hyppäämässä ramppikuumeen ja alkulämppien verrattomaan puristukseen!

Mikä signaali ohjasi Tukkateatterille? Näytelmän ohjaaja Minna, otti minuun yhteyttä heinäkuun alussa, ja tarjosi roolia, joka oli jo ehtinyt kiertää muutaman ehdokkaan läpi. Olin viimeksi näytellyt kesällä 2012, eli melkein kolme vuotta on ehtinyt vierähtää viime kerrasta. Koska Minna oli mulle kuitenkin tuttu edellisestä projektista, oli varsin helppoa sanoa kyllä. Etenkin kun hän tällä kertaa istuu ohjaajan tuolilla! Pieniä paineita oli tietysti sitoutua ryhmään, koska näyttelijöitä oli vaihtunut samassa tahdissa kuin Nirvanalla alkuaikoina rumpaleita. Olen siis ikään kuin tämän kokoonpanon Dave Grohl. Ja hei, jos teidän mielestä mun vitsit on huonoja niin odottakaapa kun Lauri pääsee ääneen.

Miten projekti starttasi? Kaikki lähti käyntiin todella nopeasti. Ensimmäisessä lukutilaisuudessa, johon pääsin mukaan, oli muistaakseni minä mukaan luettuna kolme ihmistä. Sitten yhtäkkiä vedettiin koko porukan kanssa ihan hillittömän hauskoja improja tuosta noin vain, jonka jälkeen tuli tieto että tapahtumien yössä esitämme tekeillä olevasta näytelmästämme demoesityksen. Sekin on nyt tehty, ja hulvattomuus tuntuu vain koko ajan lisääntyvän. Tiedän olleeni osa kaikkea tapahtunutta, mutta välillä tuntuu että seison moottoritien laidalla, ja seuraan liikennettä.

Hahmo tervehtii


 Moikka! Mun nimi on Lauri, ja mä oon mukana näyttelemässä meidän harrastajateatterin tulevassa produktiossa. me ollaan kaikki täällä vähän niin kuin yhtä suurta perhettä. ollaanhan me kuitenkin jo useasti tehty töitä yhdessä, ja kyllähän se meidän tekemisessä näkyykin :)). Ollaan sillä lailla yhteen hiouduttu. Mitähän tässä sitten itsestä sanoisi? Yhdessä kuitenkin toimitaan yksikkönä, ja jokainen tuo tähän proggikseen jotain omaa. jos mä nyt vaikka sen laittaisin tähän, että mä koen olevani tässä yhteisössä se tasapainottava voima. Meillä on ryhmässä aika voimakkaitakin persoonallisuuksia, ja joskus tunteet on pinnassa. Niin tietty pitääkin olla, mutta ei se ole hyvä jos yksi johtaa kaikkea. Pitää antaa tilaa kaikille kehittyä. Jos ei pysty joustamaan, ei pysty johtamaan. Over and out.

perjantai 15. elokuuta 2014

64 päivää ensi-iltaan



Näyttelijä esittäytyy:

Kuka: Anne, harrastelijanäyttelijä ja teatteri- , varsinkin musiikkiteatteri-intoilija. Helposti innostuva, mutta hitaasti lämpenevä ja silti aina pää edellä uusiin haasteisiin juokseva hulluttelija. Ikäistään nuorempi ja ylpeä siitä.

Mitä teen: Yritän liikaa, heittäydyn ja haluan että kaikilla on kivaa.

Miten päädyin Heikkoon signaaliin: Otin yhteyttä Tukka teatteriin, koska halusin päästä näyttelemään Suomessa. Aiempi kokemukseni oli Englannista, mutta tarve päästä lavalle ei sammunut vaihtaessani maata. Yllätyin iloisesti, kun sain heti sähköpostiini vastauksen ohjaajaltamme Minnalta, joka sanoi, että voisin tulla näyttelemään 19-vuotiasta Nellaa "ellen näytä kovin paljoa sitä vanhemmalta". Minähän en 10 vuoden ikäeron hahmoni kanssa antanut estää, ja ilmoitin olevani mukana. Toivottavasti pieni kokoni ja hämärä valaistus antavat jotain anteeksi.


Miten projekti on edennyt: Nyt kun Tapahtumien yön demo on hoidettu (oli muuten kivaa räpätä lavalla ensimmäistä kertaa elämässäni!), on aika alkaa ihan oikeasti harjoittelemaan tekstiä ja tutustumaan hahmooni. On mahtavaa nähdä, miten kohtaukset siirtyvät paperilta lavalle ja heräävät eloon.
 
Hahmollani on pitkiä monologeja, jotka vähän hirvittävät. Rakastan olla lavalla, mutta yleensä olen vähän sivussa. En ole se, jota katsotaan, johon samaistutaan, jota seurataan, vaan paras ystävä, tytär, kaupan kassa, se toinen nainen... Olen se, joka antaa päähenkilölle tilaisuuden sanoa sanottavansa ja tehdä vaikutuksen yleisöön. Nyt kuitenkin tulen lavalle yksin ja vaadin yleisön huomion. Se on pelottavaa. Onneksi saan välillä paeta kaappiin.

Odotan jatkoa innolla, varsinkin Tukka teatterin 15-vuotisjuhlaa ja tietysti sitä vääjäämättä lähestyvää ensi-iltaa!


Hahmo esittäytyy:

Mä oon Nella. Ei mulla muuta.

Ai on pakko kirjottaa enemmän? No fine...

Mä oon 19-vuotias ilmaisutaitolukiolainen. Kai toi opiskelustatus jollain tavalla määrittelee mut sit ihmisenä tai jotain. Mä oon ilmaisutaitolukiossa, koska sinne menee kaikki erilaiset. Tai sellaset, jotka haluaa tehdä jotain muuta ku olla jotain liikeihmisiä. En mä tiedä.

Mulla on kaks isosiskoo, Marja-Riitta ja Tarja. Tarja on vanhin ja se on ihan jees, mutta Marja-Riitta on ihan ihme skitsoilija. Ehkä se johtuu sen onnettomasta rakkauselämästä. Vaikka sillä sentään on rakkauselämä. Tarjalla ei oo. Eikä mulla.

Tarja pakotti mut auttaan niitten todella huonossa näytelmässä, koska siitä saa "työkokemusta ja elämänkokemusta". Just joo. Se koko niitten porukka on ihan ihmeellinen sisäsiittonen sirkusfriikkikokous, joten mä oon aikalailla suurimman osan ajasta yhessä varastokaapissa ja vakoilen niitä. Mä tykkään kirjottaa ja nää tyypit on ihan mielettömiä kultakaivoksia hahmokehittelyä varten. On ehkä outoa olla kaapissa, mutta sieltä ihan oikeesti näkee paremmin. Kannattaa kokeilla.

Nyt mä kyl meen. Moi.

tiistai 12. elokuuta 2014

67 päivää ensi-iltaan

... ja käsikirjoittajan esittely:


  • Kuka? 
 Nina-Mari Niskanen.

  • Mitä?
Käsikirjoittaja, 1/2 tuottaja, teatterinharrastaja. Harrastelija. Harras ja hartaasti mukana menossa. Vakavissaan, muttei vakavana. Paitsi kirjoittaessa. Eikä aina silloinkaan.

  • Miksi?
Hyvä kysymys.

... HEIKKO SIGNAALI:

Tämä kansio on tyhjä.

Heikon signaalin juuret ulottuvat itseasiassa jo neljän vuoden taakse, aikaan lukion jälkeen ja Kauniaisiin, jossa opiskelin vuoden dramaturgialinjalla käsikirjoittamista ja teatteria. Lukuvuoden aikana oli tarkoitus näpytellä oma näytelmä, saada viikottain palautetta muilta opiskelijoita ja keväämmällä sitten koota valmistuneista näytelmistä kohtauksia ja esittää yleisölle.

19-vuotiaasta Ninasta oli loistava ja hauska ajatus lähteä kirjoittamaan juttua, joka kertoisi näyttelijöistä ja näytelmän valmistumisesta, antaa yleisölle kurkistusta kulissien taakse ja hieman itseironisestikin käsitellä harrastajateatterimaailmaa, jossa erilaiset ja erilaisista tavoitteista ja lähtökohdista olevat ihmiset saavat yhdessä aikaan esityksen. Tai sitten eivät.

23-vuotias Nina yhä ajattelee niin.

Valmistunut ensimmäinen versio oli pituudeltaan puolisen tuntia ja sen työnimenä toimi pitkään nimi Kulisseissa - näin jälkeenpäin tekstiä selaillessani en ole voinut muuta kuin hymähdellä itselleni ja suurille ideoilleni. Kulissit toki kiinnostavat minua edelleen, ja melko moni tämän näytelmän "alkuperäisistä" kohtauksista päätyikin "lopulliseen", nyt syksyllä viimein ensi-iltansa saavaan versioon.

Tämä kansio on täysi.

Liityin Tukkateatteriin samaan aikaan Minnan kanssa viime syksynä ja yhteisen 100 minuuttia Tsehovia -projektin jälkeen mielessä alkoi itää, josko Tukkateatterissa voisi tehdä seuraavaksi jotain ihan omaa. Tämä vuosihan on ollut 15-vuotisjuhlavuoden kunniaksi kantaesitysten vuosi, joten ehdotus omasta tekstistä otettiin hallituksessa heti positiivisesti vastaan. Päätin muokata Kulisseissa -näytelmän kokoillan jutuksi, vähän lisäillä kohtauksia ja muuttaa kenties alkuperästä ideaa hieman, aina avain parempaan suuntaan. Pohjahan oli jo valmiina, joten helppo homma.

Tammikuussa kosiskelin Minnaa ohjaamaan, lähettelin nyt nimeltään ENNEN JA JÄLKEEN - Kenen tarina tämä on? -näytelmästä puolivalmiita kohtauksia ja selostin laveasti ja summittaisesti ideoitani syksylle luvan saaneesta esikoisnäytelmästä. Muistaakseni viikossa tai parissa Minnalta tuli myönteinen vastaus.



Tämän jälkeen käsikirjoitus eli aivan omaa elämäänsä, näyttelijöitä kyseltiin ja huomattiin, että Tampereen harrastajapiireistä on erittäin vaikea saada varmasti sitoutuneita MIESnäyttelijöitä. Niinpä kolme hahmoista vaihdettiin miehistä naisiksi, ja ideat sen kun muuttivat muotoaan. Lopulta kesä-heinäkuun vaihteessa printattiin työryhmälle plarit, ja käsikirjoittajakin alkoi asennoitua niin, että näytelmä todella tulee olemaan olemassa muuallakin kuin tekstitiedostoina ja hyvinä ideoina.



Nyt harjoitukset ovat pyörähtäneet kunnolla käyntiin, ja viime torstaina kaksi kohtausta sai Tapahtumien Yössä ensiyleisönsä. Katsellessani näyttelijöiden irroittelua lavalla ja ohjaajan tyytyväistä hymyä demojen jälkeen ja kuullessani ensimmäiset naurunpyrskähdyksetkin katsojien joukosta ei voi kuin olla aikas onnellinen (ja hämmentynyt) siitä, että oma kokoillan esikoisnäytelmä on hyvää vauhtia oikeasti valmistumassa... Alun Miksi-ksymykseen ei siis löydy yhtä, tiivistettyä vastausta, mutta toivottavasti tämä blogipostaus vastasi siihen edes osittain!

- Nina

sunnuntai 10. elokuuta 2014

69 Päivää ensi-iltaan


Ohjaajan esittely
  • Kuka olen: Teatteriharrastaja, ohjaaja, 1/2 tuottaja, Minna-Reetta Kuusinen.
  • Mitä teen: Otan ehkä himpun verran liikaa vastuuta.
  • Miten päädyin ohjaamaan Heikon signaalin: Liityin Tukkateatteriin syksyllä 2013 ja tuolloin ohjasin n. 20 minuuttia kestävän lyhytnäytelmän, jonka Nina-Mari Niskanen oli dramatisoinut. Ninan kanssa olimme tehneet jo edeltävänä keväänä yhteistä projektia, hän käsikirjoittaen ja minä näytellen. Omasta puolestani ainakin voin sanoa, että meidän yhteistyö toimii hyvin.. ehkä molempien kieroutunut huumorintaju yhdistää meitä niin paljon, että kun Nina mainitsi loppuvuodesta 2013 että hänellä olisi teksti, jonka hän haluaisin minun ohjaavan, tuntui luonnolliselta sanoa Kyllä! 
  • Miten proggis on lähtenyt käyntiin: Noh... hitaasti mutta varmasti! Näytelmässä on viisi näyttelijää. Yhtä näyttelijää lukuun ottamatta jokaisen roolin näyttelijä on vaihtunut ainakin kerran. Toukokuussa oli ensimmäinen tekstin luku ja taisi se heinäkuun puolta olla, kun sain tämän lopullisen työryhmän kasaan.
  • Onko ollut usko projektin edistymisestä koetuksella: Ai onko? Huh.. Jotenkin olen vaihtuvasta porukasta huolimatta pystynyt pitämään itseni rauhallisena ja uskomaan siihen, että tästä vielä tulee näytelmä. Ja hieno näytelmä tuleekin! 
  • Mitä tapahtuu elokuussa: Nyt, kun olemme saaneet Tapahtumien Yön demo-esityksen kunnialla tehtyä aloitamme ''varsinaisen'' reenaamisen! Elokuu tulee olemaan jännittävä, kun allekirjoittanut aloittaa uudet opinnot, työt ja samalla ohjaa esikoistaan. Innolla odotan että päästään harjoituksiin kunnolla kiinni! Elokuussa, 28. päivä meillä on toinen demo-esiintyminen Tukkateatterin 15-vuotis juhlassa. Juhliin ovat tervetulleita kaikki vuosien varrella Tukkateatterin produktioiden valmistamiseen osallistuneet. 


Demo-esitys Tapahtumien Yössä 7.8.

Kuva: Kaisa Vuorinen


Kasasimme demo-esityksen noin kolmessa viikossa Tapahtumien Yötä varten. Tuolloin kolmisen viikkoa sitten olimme saaneet tämän lopullisen työryhmän kasaan ja tarkoitus oli siis tehdä demo-esitys räpistä ja yhdestä kohtauksesta. Itse en ole juurikaan ikinä kokenut räppiä omaksi tyylikseni, myös näyttelijöille räppääminen oli oman mukavuusalueen ulkopuolella ja se asetti ohjaajalle hieman enemmän haastetta. Haastetta asetti myös se, että työryhmä ei ollut vielä päässyt ryhmäytymään ja tutustumaan toisiinsa, jolloin heittäytyminen epämukavuusalueelle vaati kaikilta kärsivällisyyttä ja rohkeutta. Parit ensimmäiset harjoitukset olikin aikamoista suossa rämpimistä ja jos ohjaaja oli puhki harjoitusten jälkeen, niin oli myös näyttelijät! Aikaa kun ei ollut hirveästi ja haastetta riitti, aloin hieman pelkäämään, että saanko räpistä sellaisen, kuin sen on tarkoitus olla.. vai näyttääkö se vain todella kököltä yritykseltä olla ''muka hauska''. 
Jotain ihmeellistä kuitenkin tapahtui, näyttelijät rentoutuivat ja löysivät mielettömän asenteen ja hienot räppäri hahmot puhkesivat loistoon! Saimme paria päivää ennen esiintymistä taustabiitin, joka tuntui tekevän tehtävänsä ja helpotti entistä enemmän näyttelijöitä. Iso kiitos Lauri Kalliolle musiikista! 


Kuva: Kaisa Vuorinen

Torstaina, kun h-hetki koitti olin todella jännittynyt. Ohjaajana tunnun jännittävän enemmän ja erilailla, kuin näyttelijänä. Kuvailin tunteitaini yhdelle näyttelijälleni, Annulle:
''Jos näyttelijänä en tunne tehneeni täydellistä roolisuoritusta, hyvä ohjaus pelastaa. Kokonaisuus on se, joka ratkaisee ja luo katsojalle tunteen, että tämä oli hyvä näytelmä. Se antaa katsojalle jotain mietittävää, sanoo jotakin. Jos taas ohjaajana en onnistu luomaan hyvää kokonaisuutta ja tuomaan haluamiani asioita esille, hyvät roolisuoritukset eivät pääse ansaitsemaansa loisteeseen, koska ohjaaja ei ole onnistunut työssään.''

Esitimme demon kaksi kertaa illan aikana ja molemmilla kerroilla jännitin. Minun piti omana itsenäni esitellä tuleva demo.. omana itsenä oleminen lavalla on suoraan sanottuna hirveää. Ei ole roolia, jonka taakse piiloutua. Siinä minä sitten seisoin noin 20 ihmisen edessä ja sekoilin sanoissani. Mutta kun itse demo alkoi ja näyttelijät irrottelivat lavalla ja ottivat katsojat otteeseensa, tunsin suurta ylpeyttä ja helpotusta. Ylpeyttä työryhmääni kohtaan ja helpotusta siitä, että yleisö tuntui pitävän siitä, mitä olin lavalle tuonut. Oli todella hyvä asia, että saimme tehdä demo-esityksen. Se oli ns. pehmeä lasku näyttelijöille lavalla oloon ja loi minuun ohjaajana varmuutta. Tunsin onnistuneeni, kun yleisö otti demon vastaan niin hyvin. 


Kuva: Kaisa Vuorinen


Tästä voimaa saaneena jatkamme kohti lokakuussa räjähtävää ensi-iltaa! 


-Minna-Reetta



keskiviikko 6. elokuuta 2014

Tapahtumien yön fiilistelyä

Huomenna pärähtää. Tai räpähtää olisi ehkä parempi sana. :)

Kaksi viikkoa sitten en olisi uskonut että tämä demopätkä valmistuu sellaiselle mallille että sen uskaltaa esittää. Työryhmä oltiin saatu kokoon ehkä viikkoa aiemmin, ensitapaaminen koko ryhmän kanssa jäi myöhäiseksi, kaikki olivat hieman outoja toisilleen. Mutta mitäpä muuta se teatteri saisi aikaan kuin ihmeitä! Jännästi se improilu ja toisten edessä räppääminen (lue: itsensä täysin nolaaminen, ainakin allekirjoittaneen puolesta) tekee ryhmän ryhmäksi ja kohtauksen teatteriksi. Huomenna yleisön edessä räppääminen ei enää pelota ollenkaan, on sekä räpistä että ryhmästä tullut jo niin hienoja ja mahtavia! Jos kahdessa viikossa saa aikaan tällaisen räpin, kohtauksen ja ryhmäpössiksen, niin kyllä tekee ihan mannaa ajatella mitä me lavalle saadaan syksyyn mennessä aikaseksi. :)

Tulkaahan huomenna katsastamaan Tukkateatterille klo 19.20 tai 21.20 ( Facebookissa tapahtuma: Lähdön tunnelmaa - Tukkateatteri Tapahtumien yössä) mitä ensi syksyksi olisi luvassa, uskaltaisin jopa luvata että hymyn kanssa lähdette! :D

~ Annu

Esittelyssä Annu/Tarja

 Hei, olen Annu. Harrastajanäyttelijä. Isosisko, ystävä. Kaupantäti, henkinen viisivuotias, perfektionisti. Ihmisissä arvostan aitoutta, outoutta, intohimoa tehdä asiat kunnolla.

Rakastan teatteria: se on täydellinen tapa nauttia elämästä, kokea joka päivä jotain uutta ja toteuttaa luovaa puoltaan. Täydellisessä teatteriesityksessä kaikki on kohdallaan: käsikirjoitus, ohjaus, roolitus, näyttelijäntyö, puvustus, lavatus, mikään ei ole sattumaa.



Hei, olen Tarja. Käsikirjoittaja, tuottaja, ohjaaja. Isosisko, ystävä. Vastuunkantaja, organisoija, välillä jopa päällepäsmäri. Ihmisissä arvostan säntillisyyttä, vastuunkantoa, motivaatiota tehdä asiat kunnolla.

Rakastan teatteria: se on täydellinen tapa tutkia elämää, tuoda esille ajatuksiaan ja toteuttaa luovaa puoltaan. Täydellisessä teatteriesityksessä kaikki on kohdallaan, kaikelle on paikkansa ja tarkoituksensa, mikään ei ole sattumaa.

perjantai 1. elokuuta 2014

78 päivää ensi-iltaan


CHECK-LISTA

[✓] Käsikirjoitus (kirjoittajan mielestä ei vielä valmis)

[✓] Näyttelijät (kerran nähty koko porukalla)

[✓] Valosuunnittelija (bongattu kadulta)

[] Kaksi kohtausta demo-kunnossa

[  ] Tekniikan ajaja(t)

[  ] Lipunmyyjät

[  ] Lavastus

[  ] Puvustus

[  ] Rahoittajat

[  ] Tarpeisto (otsalamppu, Tamagotchi, voileipiä, sohva...)

[  ] Musiikki

[  ] Budjetti

[] Tapahtumien Yöstä tehty facebook-tapahtuma

[] Projektista luotu blogi (taustapohjaa päivitetään vielä)

[  ] Julisteiden, käsiohjelmien ja flaijerien suunnittelu ja painatus

(Lista täydentyy)

Heikko signaali saa ensi-iltansa 18. lokakuuta Tampereen Tukkateatterilla. Tämän blogin tarkoitus on toimia sekä mainostuksena tulevalle esitykselle että työryhmän oppimispäiväkirjana (terapiana).

Esityksen strategiset tiedot:

Näytelmässä sukelletaan harrastajateatterin ihmeelliseen maailmaan, parodioidaan teatteriesityksen syntyprosessia ja käsitellään mm. syrjäytymisen teemaa, huumoria unohtamatta. Miten saada aikaan esitys, jos kommunikaatiossa on ongelmia niin lavalla kuin kulisseissakin? Ja jos päähenkilöitä on viisi, mahtuvatko kaikkien ongelmat samaan tilaan? 

Ohjaus: Minna-Reetta Kuusinen 
Ohjaajan henkinen tuki: Anne Karema
Käsikirjoitus: Nina-Mari Niskanen 
Tuotanto: Nina-Mari Niskanen ja Minna-Reetta Kuusinen 
Puvustus, lavastus, tarpeisto: työryhmä
Ääniharjoitukset: Jenna Vehka-aho
Rooleissa: Annu Hakala, Anne Kaasinen, Mikko Pynnönen, Moona Ranta, Anu Rantanen

Coming soon: Fiiliksiä Tapahtumien Yöstä (ks. Heikko signaali - myös facebookissa)