2 näytöstä jäljellä

Eilen meillä oli täysi katsomo! Tunnelma oli sen ansiosta kulisseissa aika kihelmöivä. Onhan se eri asiassa esittää alle kymmenelle kuin täydelle tuvalle. Erityisesti esityskauden alkupää oli hyvinkin hiljaista, ja varmasti kaikki joutuivat ainakin hetken miettimään, miksi nähdä kaikki vaiva, jos lopulta katsojat eivät löydä perille. Kukaan ei ole kuitenkaan lyönyt hanskoja tiskiin - harrastajaporukassa on aina se loistopuoli, että kaikki ovat mukana vapaaehtoisesti, pelkästä halusta tehdä teatteria, oppia ja kokeilla, onnistua ja epäonnistumisenkin jälkeen todeta, että hengissä selvittiin. Siinä mielessä teatteri siis on hyvinkin terapeuttinen harrastus.

Kyllä tätä ikävä tulee.

Mutta sitä ei vielä mietitä. Vielä on kaksi esitystä jäljellä! Jokaisessa kerrassa on ollut jotakin omanlaistaan, ja onnekkaana sitä onkin saanut olla seuraamassa koko juttua alusta loppuun, näytöksissä sitten valopöydän takaa. Joskus harjoituksissa kun jokin tietty kohtaus ei millään meinannut lähteä, repliikit tuntuivat kummallisilta, rytmi oli hukassa ja kaikilla vähän tyhmä olo, sitä käsikirjoittajana alkoi jo mietiskellä, että joo, tän kohtauksen/hahmon/koko näytelmän idea ehkä vaan on alkujaankin huono eikä siksi tästä irtoa mitään. Klassinen kehityskaari siis:

1) Tämä on hyvä, lähdetääs kokeileen
2) Mikäs tässä on, näytti niin hyvältä mun päässä
3) Ehkä tää onkin huono
4) Ehkä minä oon huono
5) Ei tästä mitään tule
6) No ehkä tästä jotain sentään tulee kun on pakko
7) Ehkä tulee jopa melkeen hyvä
8) Hyvältä näytti mun päässä, vielä paremmalta kun tehdään
9) Tämä on hyvä, lähdetääs kokeileen (kierros alkaa alusta)

Ehkäpä jonkinlainen onni, ettei sitä kuitenkaan voi oikein lähteä repimään plaria palasiksi ja todeta, että tehdäänpäs uudestaan, kun harjoituskausi on jo puolessa välissä... Koska nythän ne samat kohtaukset (joita jotkut näyttelijöistä saattoivat jopa pelätä varmana siitä, ettei tästä nyt ainakaan tule yhtään mitään), ovatkin koko näytelmän parhaita palasia. Kummallista.

LAURI: Mä haluun erota.

ULLA: Sä halusit jotain yllättävää.

LAURI: Tää ei oo yllättävää, tää on mielenvikasta.

HEIKKO SIGNAALI vielä siis kaksi kertaa

Ke 5.11.2014 klo 19.00
Pe 7.11.2014 klo 19.00

lippuja myös ovelta klo 18.30->


- Nina

5 näytöstä jäljellä

”Kirjoitus ei vastaa tehtävänantoa..” niinpä niin sellanen fiilis mulla juuri nyt on:D

Pari päivää olen miettinyt miten toteutan tän kirjoitukseni, ja tässä mä mietin sitä edelleen, ja huomaan että tartun taas siihen tavalliseen tyhjyyden tuijottamiseen ja alan kirjottaa..

Mä koitin piirtää ja heittää riimii kehiin, se ei nyt ihan onnistunut..mutta mä yritin.

Jotenkin tää on ihan hullua, tuntuu kun eilen olisin astellut reeneihin ekaa kertaa..ja tätä blogia selaillessa tajuan että se on tapahtunut jo kauan sitten.. Mitä tähän kaikkeen onkaan mahtunut? Iloa surua, ja kaikkea puolilta toisin, tunnetiloja on käyty läpi pitkin reenejä tai ainakin itse olen käynyt läpi varmaan jokaisen, yksi asia kuitenkin on sellainen joka on ja on pysynyt on USKO tähän juttuun.

Mulla on alusta alkaen ollu tosi luottavainen fiilis, ja tässä kohtaa voin todeta että sen on saanut aikaan tää mahtava työryhmä. Haluan kiittää jokaista. Ilman teitä mun uskoni ei olisi ollut näin vahva.

On ollut hetkiä kun reenien jälkeen sitä melkein itkee että …... kun nyt ei oma osuus lähde ollenkaan ja on ollut hetkiä kun olen ollut aivan sitämieltä että entä jos mä en pärjääkkään:D

mutta sitten sitä on kasannut ittsensä, katsonut peiliin ja todennut et "Hei kyl sä pärjäät tervemenoo ulos ovesta ja ota aurinkoo oot hyvä just noin älä paineita ota..."

(tosin aurinkoa en oo menny ottaan) ja sitten mä oon ollut hetken hiljaa ja todennut..mä pärjään, me pärjätään.

Tietyt kohtaukset jota joskus kammosin ja inhosin juuri siksi kun tiesin niiden oleevan haaste itselleni onkin tän ja näytösten myötä kasvanut lempi kohtauksiksi, ja sitä kautta siihen on tullut varmuutta.

Kun reenit vaihtui näytöksiin mulla ei ole kertaakaan ollut sellainen olo että jos tää homma ei toimi, sillä täähän toimii:) Se tunne kun tekee työn jonkun eteen mikä tuntuu mahdottomalta ja sitten se ei olekaan enään sitä antaa voimaa ja uskoa vielä enemmän.

Joskus kauan sitten mietittiin mistä saadaan se ja se tarvittava tavara, tässä kohtaa mainitakseni erään puhelimen jota oli tasan yksi olemassa, ja toista mietittiin että ei sitä samanlaista voi noin vaan löytää, KYLLÄ VAAN VOI!

Mä kävelin sattumalta erään kirpparin läpi sellasella Näääh kattellaa jos jotai löytyy fiiliksellä, ja mitä mun silmäni näkivat..sellanen puhelin siellä eräässä pussissa odotti..selkeästi sitä että pääsee osaksi Heikkoa Signaalia, tää on ehkä huono vertauskuva, mutta mä tarkoitan juuri sitä että mahdoton ja mitä jos voidaan kääntää mahdolliseksi ja ei mitään jossia tai muttia.

Kaikki muukin alkoi mennä kun itsestään nappiin, jokainen tuo jotain tähän rojektiin ja sen olen huomannut,

Ittelläni on ollut tosi mahtva ja hyvä fiilis tehdä tätä jokaisen kanssa. Minnalle kiitos siitä että olet ihan mahtava ohjaaja, sunlaisia tarvitaan, sä olet jämpti ja ymmärtäväinen, sä sanot silloin kun on sanottavaa ja kehut kun on kehuttavaa:) senkin parhaus..ja Nina..mahtavan mieletön teksti ja ihanaa kun olet ollut niin paljon tässä mukana ja katsomassa alun rämpimisiä ja lopun huippuhetkiä, mä en voi sanoa muutakun että tää on aivan mieletön näytelmä ja on ihana olla osana sitä.

Kuten huomaatte eron onko täällä kirjottajana Anu vai Marja-Riitta niin se olen minä (Anu) joka alkaa aina kirjottaan niin paljon, että kukaan jaksa lukea tätä loppuun ja en osaa selittää asioita ollenkaan niinkun lyhyesti, Marja-Riittana kirjottaminen luonnistuu kun sen voi kiteyttää siihen miten sillä menee vaan hermot ja sitten se oli siinä..

Noniin siis toivonmukaan edes vähän vastaa tää kirjoitus tehtävänantoa?

Piti tosiaan olla fiiliksiä kun on vedetty näytöksistä puolet.. mä luulen että se kiteytyi tossa edes vähän..kuten sanoin mulla on todella hyvä fiilis, ja joka näytöksestä fiilis on ollut aina omanlainen ja todettua sekin että jos itsestään tuntuu että nyt meni päin sitä itteensä niin sitten kuuletkin kuinka mahtava näytös oli, niinpä niin :) jokainen näytös on vedetty ja tullaan vetään täysillä <3 mä tiedän sen ja olen kokenut sen..sillä siellä lavalla ollessani teidän kanssa mä tunnen olevani vahva ja huoleton..mulla on hyvä olla..mä luotan teihin täysin..ja sen tunnen sydämmessäni joka kerta kun aletaan tekeen:)

”En minä heitä rakasta, minä tarvitsen”

-Anu

Ja kiitos teille ketä olette tän jo nähnyt ja te ketä vielä ette ole niin tulkaa ihmeessä:)

Suosittelen lämpimästi

Jäljellä olevat näytökset:

*Perjantai 31.10 klo 19.oo

*Sunnuntai 2.11. klo 16.oo HUOM!

*Tiistai 4.11. klo 19.oo

*Keskiviikko 5.11. klo 19.oo

*Perjantai 7.11. klo 19.oo

Varaahan lippusi kipikapi  ja tule näkemään ja kokemaan Heikko Signaali

Lippuvaraukset: lippuvaraukset@tukkateatteri.fi tai 041 440 5022

Liput: 15 / 9 / 5 e

Mieli  tyyni, ajaton hetki, pientä sumua joka kuvastaa   tässä kohtaa vähä kun heikkoa näkyvyyttä, edessä vahva ja luja iso kivi joka kertoo siitä että me ollaan jokainen omallatavallaan osana tuota kiveä.Eikä mene enään kun hetki niin jää peittää koko järven pinnan, ja lumi sataa siihen päälle.. Aika kuluu niin nopeaa vauhtia..Hiljaisuus...

Kuusi esitystä jäljellä

Esityksiä on takana kolme, kaksi lehdistön edustajaa on istunut katsomossa ja huomenna olisi sitten vuorossa esitys numero neljä.

Aamulehti 22.10

Le Cool nosti Heikon signaalin tapahtumakalenteriinsa viime viikon torstaina ja kyseinen teksti löytyy täältä !

'' Näyttämöille marssitetaan aiheita, joita monen katsomossa istuneen henkilökohtaisten kulissien takana todennäköisesti pohditaan piilossa. Tarinoita, jotka ovat itsessään kuin pieniä elämiä, sellaisia joissa kaikki ei aina mene käsikirjoituksen mukaan.''

Tehtiin myös semmonen kiva arvonta Tukkateatterin facebook-sivuille. Käy tykkäämässä ja jakamassa kyseinen arvonta-aiheinen päivitys ja voit päästä kaverisi kanssa ilmaiseksi katsomaan esitystä!

Kyllä itselle ainakin hymy levisi molempia juttuja lukiessa. Ihanaa, että yleisöön asti välittyy roolihahmojen tunteet ja näytelmä tuntuu iskevän katsojiin!
On ollut ilo myös huomata roolihahmojen suuret kehitykset, jokainen esitys on vähän erilainen ja näyttelijät joutuvat aina jonkin uuden kommelluksen eteen.. ja sielä selvitään hienosti! Että jos ja kun istut katsomossa ja kuulet ohjaajan höhöttävän jollekkin ''ei hauskalle'' kohdalle, niin silloin on lavalla tapahtunut jotain uutta. 

Tässä on nyt käsillä esitys, joka pitää nähdä. Kysy vaikka niiltä jotka on jo yleisössä istuneet!
Varaa lippusi 041 4405022/lippuvaraukset@tukkateatteri.fi tai tule ovelta kyselemään vapaita paikkoja! 

Jäljellä olevat esitykset:

Ti 28.10 klo 19.00
Pe 31.10 klo 19.00
Su 2.11 klo 16.00 HUOM!
Ti 4.11 klo 19.00
Ke 5.11 klo 19.00
Pe 7.11 klo 19.00

-Minna

Esitys 2/10

Annu: On se jännä miten näyttelijälle tämä toinen esitys on aina se kinkkisin. Jännitystä ei tunnu olevan enää ollenkaan ja sitä myötä myös tempo löystyy. Esityksen jälkeen ihmetellään et mites se nyt näin meni.

Tarja: Niin no, ensi-iltahan meni teillä aivan loistavasti, yleisöä oli hienosti paikalla ja he olivat hienosti mukana. Mutta hyvin meni toinenkin veto, yleisöä oli vähemmän paikalla, mutta kyllä sieltä hyväksyviä hymähtelyitä kuului. Hyväkin veto saattaa tuntua loistavan vedon jälkeen näyttelijästä huonolta vaikka yleisössä ei oltaisi huomattu mitään. Tästä alla olevasta diagrammista tämäkin ilmiö näyttää hyvin selkeältä. Vielä ollaan hyvien vetojen puolella (eihän sitä teidän porukalla huonoja vetoja enää harjoitusten jälkeen voi tullakaan), mutta verrattuna ensiesityksen WOU-fiiliksiin, ei ihmekään jos näyttelijä tuntee olonsa pettyneeksi.

Diagrammi fiiliksen noususta ja laskusta eri esityskertojen välillä.

Annu: Onhan se totta että se replan myöhästyminen on vähän isompi juttu omalle itsetunnolle kuin katsojalle joka ei välttämättä edes huomaa mitään virhettä. Vaikka täytyy sanoa että Minna on meille luonut ihan mahtavan näytelmän ja työilmapiirin sinänsä, että mokat eivät edes ole mokia vaan aina uusi tulkinta. Niin hahmokeskeisesti ollaan tätä härpäkettä työstetty, että jos itsellä on paha päivä tai kikatuspäivä, niin sillon se välittyy myös hahmoon ja tehdään sen illan esitys siltä pohjalta. Joka päivä on vähän niinkuin uusi tulkinta näytelmässä nähtävistä tilanteista. Onhan meidän hahmoillakin erilaisia päiviä, eivät hekään voi tulla teatterille joka päivä samalla fiiliksellä!

Tarja: No jos totta puhutaan niin kyllä mua nykyään enimmäkseen vituttaa tulla teatterille, harvoja on ne päivät kun mikään ei muka kiristäis. Johtuneeko siitä että teillä on käynyt parempi tuuri työkokoonpanossa? Meillä on aina porukka myöhässä ja mieluummin juoruaisi kun tekis töitä.

Annu: No kyllä meilläkin porukka sillon tällön myöhästelee ihan allekirjoittanutta myöten ja juttu lähtee kyllä käsistä useemmin kun kerran. Mut kun koko porukka on silti omistautunu ja kukaan ei ala nillittään asioista liikaa vaan luottaa siihen että homma toimii, niin sillon se homma myös toimii.

Tarja: Et kai säkin ala vihjaileen että mä oon joku diktaattori?

Annu: En tietenkään, kyllähän sä Tarski tiedät et mä tykkään susta. Mut säkin voisit nauttia teatterista vähän useemmin jos vähän löysäisit pipoo. Ihmiset on yleensä vastuullisempia jos niihin luotetaan.

Tarja: Just. Ja mun nimi on muuten Tarja. Tasan kaks ihmistä kutsuu mua Tarskiks ja mä en hirveemmin pidä siitä.

Annu: Rakkaalla lapsella on monta nimee.

Tarja: Mua voi silti kyllä sanoo ihan vaan Tarjaksi.

Päivä ensi-illan jälkeen

 Viime blogipostauksen Minnan kehut osuivat aivan nappiin. Ilman työryhmän tukea tästä jutusta ei olisi koskaan tullut mitään. Olette parhaita!

Lisäksi suurkiitos kaikille ensi-iltaan katsomaan tulleille. <3 

Ensi-illoissa on aina oma taikansa ja seuraava päivä menee (ainakin itselläni) aina hieman sumussa. Tänään olen syönyt Minnan leipomaa suklaakakkua aamupalaksi (tajuttoman hyvää), katsellut eilisen Putous-jakson netistä enkä ole edes yrittänyt palailla arkeen. Fiilikset tulee varmaan olemaan aika samat viimeisen esityksen jälkeen...

... mutta vielä ei pidä ajatella viimeistä esitystä. Nyt ollaan vasta alussa ja 9 vielä jäljellä. Hiomiset on hiottu, nyt kumarretaan ja kiitetään.

Ensi viikolla esitykset ma 20.10., ke 22.10. ja la 25.10. klo 19.00. Ovet aukeavat 18.30 ja varatut liput tulee lunastaa viimeistään 10 minuuttia ennen esityksen alkua. Veikkauskortilla -2e alennus normaalihintaisista lipuista (1 kortti / lippu). 

http://tukkateatteri.fi/ajankohtaista/heikko-signaali

Tapahtuman löytää myös facebookista täältä. 

Lippuvaraukset: lippuvaraukset@tukkateatteri.fi tai 041 440 5022 (soitto tai tekstiviesti) 

- Nina

ENSI-ILTA !

Tätä päivää on odotettu ja jännitetty. Tänään se tapahtuu, Heikko signaali saa ensi-iltansa Tukkateatterilla! Torstaina meillä oli kenraali harjoitus, johon olimme pyytäneet muutaman ihmisen koeyleisöksi. Yleisö tuntui ottavan näytelmän hyvin vastaan, naurahduksiakin kuului. Näyttelijöillä oli todella hyvä energia päällä, he yllätivät ohjaajan moneen kertaan, taisivat yllättää itsensäkin. Huvituin ja liikutuin kenraalia katsellessani, jokainen on löytänyt hahmonsa ja uskaltavat revitellä lavalla, ihan mahtavaa! Ylpeähän tässä saa olla! 

Annuun olen voinut koko ajan luottaa täysillä, koska tiedän miten hän tekee roolityönsä. Huolellisesti ja tarkasti. Annu on tehnyt muistiinpanoja hahmostaan ja jos joskun harjoituksissa on tullut jumi, seuraavalla kerralla jumista ei ole ollut tietoakaan kun annetut ohjeistukset on sisäistetty ja sitten annetaan itsestä vielä vähän enemmän kuin on pyydetty.  Annu oli mulle alusta asti selvä Tarja. Enkä ole katunut tätä roolijakoa. Tarjan hahmo on saanut niin herkullisia sävyjä Annulta itseltään, loistavaa työtä! Annu ei myöskään pelkää olla lavalla hiljaa. 

Anne tuli viimeisenä työryhmäämme ja kaikille aivan uutena ihmisenä. Nyt kun miettiin, niin vitsit miten rohkea Nainen! Anne on omaksunut Nellan roolin niin hyvin, ettei ole kyllä mitään huolta. Anne uskaltaa näyttää lavalla monia tunteita ja uppoutuu 19 vuotiaan nuoren sielunmaailmaan hyvin. Annen kanssa ollaan tehty kovasti työtä artikulaation kanssa, sekin työ on saanut palkkansa! Anne on oppinut tekstinsä nopeasti ja on ottanut ohjaukset vastaan mukisematta. 

Anun ilmaisu lavalla on kehittynyt hurjasti Heikkoa tehdessä. Anu uskaltaa olla lavalla vihainen ja samalla todella herkkä. Torstaina meni ihan kylmiä väreitä, kun Anu teki Marja-Riitan monologia. Tänään varmasti tulen vaikuttumaan vieläkin enemmän. Anu myös on tehnyt töitä hamonsa kanssa ja ottaa kaikki ohjaukset hyvin vastaan.  Anu on tehnyt näytelmän mainokset ja käsiohjelmat, kiitos siitä! Mainoksia on väännetty yömyöhään, ihan kuin roolityössä ei olisi ollut jo tarpeeksi. Anun kanssa on ollut todella helppoa tehdä töitä. Ja muutenkin, arvostan Anua suuresti ihan oikeassakin elämässä, hemmetin vahva Nainen!

Moona oli Annun tapaan tuttu ihminen aikaisemmasta prokkiksesta. Moona on myös tehnyt kovasti työtä puheensa kanssa, se kun tuppaa välillä tulemaan liian nopeasti ulos suusta. Moona on myös ottanut ohjaukset hyvin vastaan, haastanut ja kyseenalaistanut ohjaajaa, sillai hyvällä tavalla.Ullan löytyminen otti aikansa, mutta wau mitä sielä lavalla nyt näkyykään! Moona on ryhmässä rehellinen ja samalla lempeä hahmo, jonka seurassa on helppo olla. Itse olen oppinut Moonalta sen, että huonojen päivien yli pääsee kun vain uskoo itseensä.

Mikon olen tuntenut noin neljä vuotta, tehtiin Legioonateatterilla yhteinen prokkis ja sen jälkeen yhteydenpito on ollut harvassa. Kun minulta puuttui Laurin näyttelijä, kävin läpi kavereitani, jotka voisivat olla kiinnostuneita näyttelemisestä. Miksen tajunnut Mikkoa aikasemmin? Mikko on tunnollinen, omalla hajamielisellä tavallaan. Ahkera kuin mikä ja tekee mitä pyydetään! Mikon kanssa pystyy käymään keskusteluja, jotka alkavat vitsillä, käyvät vakavissa aiheissa ja päätyvät nauruun. Mielikuvitusta tältä Mieheltä ei puutu! 

Illalla nähdään!

-Minna

2 päivää ensi-iltaan

Ensi-illan kynnyksellä olemme saaneet kiinni Teatteri Katseessa touhuavan sisarusparven. Tarja, 31, Marja-Riitta, 29 ja Nella, 19, tekevät iloisesti yhteistyötä harrastajateatterin uudessa näytelmässä nimeltä Heikko Signaali, jonka on käsikirjoittanut ja ohjannut Tarja.

MITEN YHTEISTYÖNNE ON TOIMINUT?

Tarja: Ainahan yhteistyössä on nousunsa ja laskunsa, mutta pääasiassa teatteri kuitenkin mielestäni yhdistää. Luova työ on meille kaikille tärkeää.

Marja-Riitta: Onhan se toiminu... Vaikka onhan niitä hetkiä, kun alkaa pikkasen pännii, ku kukaan ei oo ajoissa paikalla ja sit...

Tarja: Mutta ystäviähän tässä kaikki ollaan, niin ei tässä pikku myöhästymiset haittaa. (hermostunutta naurua)

Nella: (pelaa Tamagotchia, ei noteeraa kysymystä)

MILLAINEN ON LUOMISPROSESSINNE?

T: Itse pidän muistiinpanojen ja listojen tekemisestä. Se auttaa minua jäsentämään ajatuksiani ja tuomaan esille jotain ympäröivästä maailmasta. Asioita, joita kenties haluaisin muuttaa. Mutta toki kun päästään paperilta itse tekemiseen uskon täysin ”ilon kautta”...

M-R: Mä käyn äkkiä vessassa. (poistuu)

T (jatkaa): ...työskentelyyn, eli haetaan positiivista fiilistä, jonka kautta haetaan hahmoihin ja tarinaan muutakin näkemystä kuin se maailman tuskaa kokevan kirjottajan näkökulma.

(pitkä hiljaisuus)

T (Nellalle): Sanoisitko säkin jotain?

N: Joo, ilon kautta.

MILLAISIA TUNTEMUKSIA LÄHESTYVÄ ENSI-ILTA TEISSÄ HERÄTTÄÄ?

M-R (palaa vessasta): Että minkälaisia tuntemuksia lähestyvä ensi-ilta herättää? No joo. Jännittää. Mut se on vaan hyvä juttu. Oikeestaan tää on niinkun tosi jees. (hiljaisuus) Mut väistämättä mun mielessäni pyörii jo se kun mä lähden tän jälkeen tyttöjen kans Tallinaan.

N: Joo mullakin on omia projekteja tässä jo tulossa. Oikeestaan mä työstän niitä tässä samalla.

T: Mut jos nyt kuitenkin hoidettais tää esitys ensin ennen kun aletaan haaveileen mistään reissuista? Vaikka ei sillä, kyllä mäkin ajattelin lähteä reilaamaan tän esityksen jälkeen, vähän niinkun nollaamaan ajatukset ennen kun ees harkitsee uuden proggiksen alottamista, mut en mä siitä oo tänne haastatteluun tullut puhumaan! Voidaanko jättää nää kommentit pois siitä lopullisesta versiosta? Vastatkaa nyt jotain vähän järkevämpää.

(pitkä hiljaisuus)

T: No?!

M-R: (tuhahtaa) Tosi jees fiilis on ollu. Joo, tääl saa purkaa tunnetilojaan tosi hyvin.

N: (pelaa Tamagotchia, ei kommentoi)

T: Siis teatterihan on tosi antoisa harrastus ja voin kyllä suositella lämpimästi kaikille.

Heikko Signaali saa ensi-iltansa 18.10., liput 15/9€.

Toimituksen kommentti: Ajanpuutteen vuoksi haastattelu on purettu suoraan nauhalta.

5 päivää ensi-iltaan!

Maanantai. Ensi-iltaviikko. Päiviä jäljellä VIISI. 

Viikonloppuna harjoiteltiin ahkerasti, saatiin kaikki tekniikka käyttöön ja sunnuntaina tehtiin valojakin. Tämä päivä onkin ollut lepoa. Itse ainakin olen ollut ihan kuitti koko päivän, eli on tullut tarpeeseen. Tähän asti fiilis on ollut varma, mitä nyt muutama vähän epävarmempi päivä on mahtunut mukaan.. Mutta nyt kun on viikonlopusta selvitty sekä olen nähnyt millainen näytelmä on tulossa äänineen ja kaikkineen, niin olo on entistä varmempi! Näytelmä on tulossa ja innolla odotan lauantaita. Oli ihan huikeaa nähdä, kuinka näyttelijät heittäytyivät viikonlopun läpimenoissa. Vaikutuin ja nauroin kaikille uusille jutuille vedet silmissä! Hahmot ovat alkaneet elää ja näyttelijät ovat ihan liekeissä lavalla. Etenkin sunnuntaina oli todella hyvä energia päällä, vaikka takana olikin pitkä viikonloppu. 

Levottomuudelta ei säästytty. Joskus tarvittava rekvisiitta ei ole käden ulottuvilla ja silloin tilanteen pelastaa ohjaajan välipalaksi tarkoitettu kurkku.

Videotykin käyttö tuli uutena juttuja perjantaina, kun saimme vuokrattua vekottimen. Oma mielipide on, että toimii ja näyttää hyvältä. :)

Viimeinen kohtaus.

-Minna

6 päivää ensi-iltaan

No moi. Nella tässä. Pakko kai kirjottaa tänne, kun toi Tarja hengittää mun niskaan. Tää kuulemma auttaa mua avaamaan mun ongelmia ja keskittymään olennaiseen. ”Ilon kautta” tai jotain.

No niin. Siis. Mun elämänkatsomus. Hmm… Mitähän siitä sanois?  Kai se on niin, että mä näen jostain syystä enemmän ongelmia kuin mahdollisuuksia. Ehkä mä yliajattelen kaiken ja mietin liikaa sitä, mikä kaikki vois mennä pieleen. Mä oon lukion viimesellä ja mun pitäis nyt päättää, mitä mä haluan alkaa tekemään, mutten mä osaa päättää.

Mä kuuntelin jotain self help –diibadaabaa, mitä löysin Tarjalta kun olin käymässä ja siinä sanottiin, että jos ei tiedä, mitä haluaa, niin pitää miettiä, mitä haluais tehdä, jos raha ei olis ongelma. Mä haluaisin kirjottaa. Tai ehkä opiskella ihan huippukoodariksi. Tai keksiä jonkun uuden puhelinsovelluksen, joka on yhtä koukuttava ku tamagotchi. Ihan tosissaan. Mä en saa mitään ikinä aikaseks, jos en pääse irti siitä…

Ongelma ei siis oo se, etten mä tietäis, mitä mä haluan, vaan se, että mä haluan niin paljon eri asioita, etten voi saada kaikkee. Jos päätän alkaa tehdä jotain, mä joudun luopumaan jostain toisesta. Ja mitä jos just se, mistä mä luovun olikin mun kohtalo? Kukaan ei tajuu tätä, koska niillä ei oo mitään vaihtoehtoja.

Jotenkin tuntuu että Marjis ja Tarja on molemmat vähän niinku antanu periksi. Ne ei tee enää mitään kiinnostavaa. Niitten elämät pyörii niitten pienten piirien ympärillä, jotka ne on valinnu, eikä ne osaa enää tehdä muuta. Marjiskin sais paljon paremman miehen ku toi Lauri. Siis hyi että, mikä limanuljaska se on. Ja sit Tarja. Se käyttäytyy ku joku kasikymppinen, jonka elämä on jo ohi. Lähtis vaikka reilaan tai jotain ja muistais, että se on vielä nuori. Tai jos ei nuori, niin ainakin se on vielä elossa.

Toisaalta, miks mä välittäisin Tarjan ja Marjiksen ongelmista? Ei nekään välitä musta. Mä kuulin, kun ne nauro mun selän takana yks päivä. Mä kuulen mun kaappiin ihan kaiken, vaikken aina haluiskaan. Musta tuntuu, että jossain vaiheessa mä kyllä tulen ulos täältä ja puhun suuni puhtaaksi! 

Mut nyt pitää mennä. Joku tuli.

8 päivää ensi-iltaan! :o

Huomaan että mun (jälleen pari päivää myöhässä tuleva) blogipostaukseni alku on samanlainen kuin tänään jo kirjoituksensa julkaisseen ohjaaja-Minnan teksti: 8 PÄIVÄÄ ENSKAAN MITÄ TAPAHTU WTF MIHIN TÄÄ AIKA MENI WOOTWOOT!?!?

Aika rauhallisena on silti olo pysyny. En tiä johtuisko se siitä et en oo aiemmin tajunnu kuinka vähän aikaa siihen enskaan enää on... Nytkö mun mielenrauhani järkkyy? Alkaako nyt paniikki? Tästäkö jatkuu unettomat yöt seuraavan viikon ajan?

Viikon alun harkoissa tuli jäätävä jumi. Tehtävänä oli tehdä kohtaus "ilon kautta" ja yhtäkkiä en enää muistanut millainen tunne se sellanen ilo oikein on. Mitä se haluaa mun tekevän? Tunteeko Tarja iloa? Olenko mä Tarja tässä kohtauksessa? Kuka mä olen? Kotona olin ihan murheen murtama, oon ihan paska en osaa yhyy en tiedä mistään mitään oon hukannut mun sisäisen Tarjani. Epätoivoa lievensi ohjaajan ymmärtävät Face-viestit, kunnon yöunet, SUKLAA ja seuraavana päivänä paremmin menneet harjoitukset.


Näin viime yönä unta et Skypetin Minnan kanssa ja se söi koko videopuhelun ajan kylmiä keitettyjä perunoita jotka oli sen mielestä inhottavia. Ihmettelin et miksi se sitten syö niitä jos ne on sen mielestä inhottavia. Siihen Minna vastas et "Sä oot joskus sanonu et ne on hyviä. Mä luotan suhun." Kai mun alitajuntani yritti kertoo mulle et en oo ihan paska koska Minna luottaa muhun.

Minna, älä syö keitettyjä perunoita kylmänä jos et tykkää niistä. Vaikka mä kyllä tykkään, ne on kiva semmonen snack iltapalaks. Pitääkin käydä illalla kaupassa.

~Annu

8 päivää ensi-iltaan!

K A H D E K S A N ! Tuijotan tuota lukua, kahdeksan. Miten aika nyt täl viissii on menny, että ensi-ilta kolkuttelee ovella? 8. Kohta se on jo YKSI ja sitten onkin NOLLA ! Huhhuh.

Tänään meillä alkaa viikonloppu rutistus, eli harjoittelemme ahkerasti pe-la-su. Kuvia niistä tunnelmista tulee varmasti! Jännittäääääää! Mutta sillee hyvällä tavalla. Oon innoissani! Tällä viikolla kattoon laitettiin valot (tai no ei kattoon, mut sinne lattian ja katon väliin kivasti), niiden osalta tilanteet laitetaan kuntoon sitten sunnuntaina. 

Ensi viikolla Tampereen joukkoliikenteen busseissa on nähtävillä Heikon signaalin mainos, eli nyt jokaisella on hyvä syy lähteä bussilla ajelulle. Valitkaa kuitenkin sellainen bussi, missä on semmonen tv. Tv:stä puheenollen, meillä on niin kuuma retro matkatelevisio osana lavastusta, että huhhuijakkaa ja sitä rataa!

Nyt pitää kuitenkin lopettaa tämä kirjoittelu ja alkaa tekemään lähtöä kohti Tukkateatteria!

Ylöjärven uutiset

-Minna

9 Päivää ensi-iltaan

Nella : No tässä on kyllä harvinaisen erikoinen tapaus. Siis olin minäkin ilmaisutaidon lukiossa, mutta en sentään ollut mikään stereotypinen angstinen kaappihipsteri. Nainen , live a little! Nella on ihan nätti ja sillä on varmaan ihan kiva persoonakin jos sitä oppii tuntemaan ja silloin kun se ei uhkaile muita ihmisiä. Ehkä se näkee mutkin vähän niinku yleisenä uhkana. Totuushan on se, että kaapista EI näe paremmin.

Tarja: Meillä on vähän niinku semmonen hattara-sipuli (viha-rakkaus) suhde. Tarja on kyllä persoonana tosi vaikee, perfektionistinen ja vähän ehkä pakko-oireinenkin. Mutta on siinä ne hyvätki puolet, jos se vaikka hellittäis joskus vähän. Joskus musta tuntuu että se on vähän ulkopuolinen ja sit mä pelkään et oon niinku joku sen ainut ystävä ja en mä nyt sellanen halua olla. Kauhee taakka. Mutta on se usein ollu muakin varten. On se kiva et se on niinku- around.

Lauri: Jaa-a. Mitäs Laurista nyt vois sanoa. Se on ajoittain ihan kivaa seuraa ja siinä on osittain juttuja mitkä joskus epähuomiossa vetää mua puoleensa. Mutta sit siinä on se semmonen perussuomalainen, mitäänsanomaton aikaansaamaton sohvaperuna puoli joka ei oo menossa mihinkään. Että ota siitä nyt selvää. Mutta se kyllä tarkottaa ihan hyvää. Ku sais nyt vaan otteen itsestään.

Marja-Riitta: Marjis. Kauheen takakiree tyyppi jotenkin. Voi tietty johtua siitä et meillä on ihan luonnolisia skismoja johtuen tästä yhestä ihmissuhteesta, mutta. Tiukka nainen, hieman vihanhallinta-ongelmia pinnan alla. Se tarvis kyllä kunnon jonku retriitin tai jonku.


-Ulla

19 päivää ensi-iltaan

Anu tässä kirjoittelee..Kysymys taisi olla : Miten menee? No huh kuikna hullua tässä sen huomaa että aika menee jäätävää vauhtia..mutta tän koko jutun suhteen mulla on tosi luottavainen fiilis..Mä oon niin tyytyväinen tähän kaikkeen. Vaikka ite en oo hetkeen lavalla taas ollut (paitsi demo esitys) niin jotenkin mun olo on tosi rauhallinen. Mä odotan reenejä innolla, vaikka nyt alkaakin todelliset reenit ja pitkää päivää..mutta sitten kohta ne taas loppuu,ja reenejä jää varmasti ikävä ja sitten aletaan keskittyy esityksiin:) Kiirettä pitää julisteet ja flaijerit tuli ja seuraavaksi mä alan työstään käsiohjelmia:)

Mä näin yhtenä yönä painajaisia, mut heitettii väkisin johonkin teatteri pääsykoe tilaisuuteen, se vaan ei ollu mikää normi pääsykoe..mua pällisteli yleisö ja muut näyttelijät ja sanottii vaan kuuluisat " anna mennä näytä mitä osaat" siellä mä änkytin enkä ollu tietoinenkaan repliikeistä..eläydyin kyllä täysillä..mutta se oli ihan jäätävää kun yleisö tuijotti mua sillee "miksi toi ei osaa puhua mitään" ilmeellä:) ne muut sitten päpätti munkin repliikit menemään ja lopuksi sanoivat : "juu et sä oikee sopeudu tai kuulu  tähä  ryhmään" Sitte mä heräsin..

Mutta onneksi se oli unta. Se piti mainita vielä, että tässä kun ollu itellä vähä apea mieli tossa joku hetki sitten, ja jotenkin kun sain itseni reeneihin ja siellä tehtii lämppää ja alettii tekee tunne harjoituksia, mä en voi sanoinkuvata sitä tunnetta, sitä on edes vaikea kirjoittaa, saatiin purkaa kaikki se mitä haluttiin, tää autto myös mua ja se anto voimaa ja sain hetken käsitellä senhetkistä oloani sillon mä tajusin taas konkreettisesti, kuinka mahtavaa tää kaikki on.
Mahtavaa nähdä kuinka ihana porukka meillä on, toisilleen kuitenkin niin tuntemattomia osa meistä, mutta silti musta tuntuu kun olisin tuntenut teidät kaikki aina <3 Olette kaikki ihan mahtavia ihmisiä
Rakkaudella: Anu

Tyhjä sohva, vaan ei kauan..

Marja-Riitta tässä Terve!  Taino, en mä nyt ihan tervekkää oo, mutta parhaani koitan, eikä mulla nyt mitää suurempaa, joku voi pitää mua jotenki äkkipikasena tai päävikasena tai mitä ikinä, mutta hei kelläpä ei jotain ongelmia tänäpäivänä löytys..mä saatan joskus vähä ottaa lämpöö..eikä se mikää ihme tässä ja tän porukan kanssa ja tän kaiken keskellä..kyllä sitä kuule keittäs kellätahansa.
Mun on pakko vähä avautua..noista muista ja suhdetta niihin..että mua ahdistaa kun joudun oikeesti miettiin...tää on oikeesti aikaa vaikeeta..tunteiden käsittely ja miettiminen ei oo mun parhaita puolia, mä osaan näyttää niitä..tai siis ainaki osittain..Mä liitän niiden kuvat toho ni jos se auttaa mua avaan vähä paremmin...

TARJA, Tarjan ja mun suhde on oikeesti ihan hyvä, tai siis mä ymmärrän sitä, tai mä pystyn kommunikoimaan sen kanssa aika hyvin, no en kyllä ihan aina, mutta meitä yhdistää sekin että kyllä sekin osaa raivota, tosin ei ihan samallatavalla kun mä, mutta on sekin on aika tempperamenttinen tapaus, mutta en mä tiedä..oltiin me joskus tosi läheisiä, eihän meillä oo sen kanssa ikäeroakaan paljon. En mä tiedä etäännyttikö mun suhde Lauriin meitä vai mikä siinä oli, ehkä se sisäsllään tuntee vääryyttä kun mulla on mies ja sillä ei ole.Jotenkin mua käy sääliksi kun sillä on vaan se sen kultakala mikä lie olikin, se tarvis miehen, jos se siitä rauhottus ja näin.. Mä salaisesti ihailen Tarjan sellasta älytöntä jaksamista tehdä kaikki, se oikeesti todellakin yrittää kaikkensa, se antaa kaikkensa. Leipoo pullaaki enskaa varten..Jotenkin mä olen niin kahden tulen välissä kun mä ymmärrän Tarjaa ja sitä MIKSI se kirjaa kaiken siihen vihkoon ja miksi se on tarkka ja MIKSI se vihaa kun joku tulee myöhässä jnejne.Jos joku niin Tarja saa tän homman toimiin, muttakun kaikki tulee ja menee kun huvittaa..Lauri myöhässä tsek..ja sit mä ymmärrän Tarjan vihan puuskan siinä tilanteessa ja sit oon siinä sillee Joo ymmärrän ja sitte Lauri selittää sen näkemystä ni voitte kuvitella et ei oo helppoo ei siinä sitte olla jonkun kanssa samaa mieltä..Mutta mä tunnä osaan olla hankala niin jotenkin mä salaisessa unelmassa haluisin olla sille isosisko ja se sais tuntee sen eniten olevani juurikin Tarjan kanssa sellasissa väleissä, että mä pystyn luottaan siihen, ja vaikka mellasta...mä olen tässä mä kuuntelen fiilis oloa, voisinhan mä tietty muutenkin, mutta mä meinaan että..kun mä en oikeen osaa käsitellä tai hallita tunteita, mun on hirvee vaikee mennä mitää halaan ja yrittään oleen ymmärtäväinen kun sitten jos se sanoo jonkun mitä en ymmärrä niin mä ...saan raivarit..

Tarja

********************************************************************************


NELLA, joo...mä siis tulisin varmaa paremmin juttuun kun olisin ite 10v nuorempi,no joo oon mäki nuori ollu joskus, mutta oikeesti rajansa kaikella, Mutta kysytää näin et kuka ei ottas tuorretta sämpylää ja kahvia vastaan jos mä niitä kiikuttasin eteenne? No niinpä kukatahansa, mutta ei kelpaa Nellalle ei sitte ollenkaa, ni en mä kyllä sitte voi enää yrittää jaksaa edes ymmärtää, ja mikä mä oon enää leikkii jotain ymmärtäjää vaikka kuinka sisko oliskin..Mä olen koittanu ymmärtää..siis OIKEESTI olen. Muuten meidän suhde niin no joo mä uskon kuitenkin että Nella avautus mulle jos se tietäs jotain mitä mä en tietäs..kyllä mä luulen et se mulle uskaltas puhua, mutta kuka nyt kaapista lähtee mitää keskustelua käymää, mä tykkään ihan keskustella asioista niin että voin luoda katseen sen toisen silmiin. Mä en jaksa pelleillä aikuisen ihmisen kanssa. Mä en oikeen tiedä, mulla itelläni on varmaan joku diagnoosi, mutta jos olisin lääkäri tai joku puhu huolesi kuuntelen sinua vastaanotto ni voin kertoa että mä en edes tiedä onko maailmassa mitään diagoosia joka osuis Nellaan, Kaappimörkö?äh mistähän toikin sana tuli mieleen..aika hauska oikeestaan..

Nella

***************************************************************************


ULLA... No meitähän ei hirveesti yhdistä mikään, tai siis meidän suhde, mun ja Ullan hyi kauhee käyttää tota suhde sanaa, ihan kun mulla ja Ullalla olisi joku suhde ei sentää..Siis no mä en tajua sitä, se johtuu ehkä siitä, että meillä on aika erilaiset arvot..Ulla polttaa ja ei siinä jos haluaa keuhkonsa pilata mutta että se tekee sitä sisällä..hyh hyh oikeesti mikä pokka..ja ihan muutenkin mitä mä tätä touhua oon kattonu,  luuleeko se oikeasti olevansa joku maailman ainoa kiintopiste..Mä oon niin turhautunut, mä en edes tiedä...mä en tiedä eikö se tajua, että en mä mikää tyhmä ole, mä en tiedä mutta musta tuntuu että se on jotenki kiinnostunut tai jotain sillä on meneillään Laurin kanssa, toisaalta en mä tiedä...voisko se olla niin
No miksei Ulla rakastaa miehiä...Hah huvittava toisaalta meitähän yhdistäs tässä kohtaa Lauri...
 mä oon koittanu saada sen katseesta edes sekunniksi kiinni..turhaa..

Ulla

 ************************************************************************


 LAURI: No, ei kai tätä tarvi sen kummemmin avata.. En mä tiedä..Meidän suhde on aika sekava, tai en mä tiedä mikä tää kuvio on, naapuri käski meidän kuulemma muuttaa muualle, vaikka välillä mä oon ihan sitä mieltä että mä heitän sen muualle, sen kamat, tiettekö hammasharjan ja vaihtosukkia siihen rappukäytävään..Se on jotenkin etäinen tai siltä musta ainakin tuntuu..Ja kun mä koitan puhua niin se saa päähänsä alka juuri sillon pelehtiin jonku tv n parissa se tuijottaa tv:tä muka kiinnostuneena vaikka tuskin on kiinnostunu siitätosissaan,..niinpä niin.. mistä mä oikeasti tiedän mitä se pelehtii ja minkäkin kanssa kun mä en oo paikalla..Mä en edes tajua miksi me ollaan kun tuntuu välillä että meitä ei olisi. Ihan ku se pelkäisi mua jotenkin, mun ei tarvii kun vilkasta sitä vihasesti niin se on jo ihan vaikeena, Okei ehkä se on joskus saanu vähä pelätä kun mun raivari meni pitkälle ja kun mä en tarvi kun yhden asian niin päässäni jo kiehuu..mutta sen mä vaan sanon, että mulla on suunnitelmia, joo ihan totta täällä mun sekaisessa päässäni pyörii  paljonkin asioita ja osa ihan kuule just sellasia että kukaan ei usko että ... siis  ja sen mä sanon että koittaa se päivä kun mä TOTEUTAN ne jutut mitä päässäni pyöritän. Ai miksi? Miksi en? Kato jos mä vaan yksinkertasesti häivyn..
En mä sitä rakasta, mä tarvitsen. sepä se, se siinä hankalaa onkin...mä tarvitsen..nonii nyt alkaa tulla taas tää olotla..kun alan hermoilla kun mun pää ei suostu tekeen yhteistyötä mun kanssa jolloin pystysin vaan päättään että en edes tarvitsisi (otan käteen stressipallon ja puristan sitä niin lujaa että se melkein hajoaa mun käsiini) joten tää kirjottaminen on vähän hankalaa..

Lauri

T: Marja-Riitta

******************************************************************************

20 päivää ensi-iltaan

18.00 EI KETÄÄN PAIKALLA

Mikä hemmetti siinä on että kun sovitaan harkat kuudeks, niin paikalla ollaan aikasintaan puoli seittemän? Sit yks alkaa keitteleen kahvia, toinen pitää minihametta hyvänä harkka-asuna, kolmas menee suoraan kaappiin istuun ettei vaan tarttis osallistua ja neljäs on ainoo joka on mun puolella mut senkin mielialavaihtelut ottaa mua pattiin. Miten voi olla että harrastajateatteri vetää kaikki motivaatiopuutteiset oman navan tuijottajat paikalle (tavallaan) mut ei ketään joka olis valmis tekemään hommia tosissaan ja ajallaan? Joskus musta tuntuu siltä et luovutan ihan just. Meen vaan kotiin ja annan olla. Mut sit tulee se ongelma et mitä hittoo mä sitten teen maanantai- ja torstai-iltasin? Ne on mun luovat illat!

18.11
Marja-Riitta tuli. Lauri on kuulemma tulossa kaupan kautta kun ei oo "ehtiny" laittaan itelleen ruokaa. Mä en ymmärrä miten se jaksaa sitä miestä! Kyllä mä ymmärrän että kaipaa rakkautta ja läheisyyttä, kyllä se munkin kotini tuntuu välillä vähän yksinäiseltä vaikka siellä Herra Huttunen mulle seuraa pitääkin. Mut en vois ite ikinä kuvitella vaipuvani niin syvälle epätoivoon yksinäisyydessäni että mulle kelpais mies jolla kestää kolme viikkoo hankkia digiboksi korjaukseen, joka nääntyy nälkään jollei joku oo laittamassa juuri oikeanlaista levitettä juuri oikeanlaisen leivän päälle ja joka juoksee muissa naisissa (tai ees tän yhden naisen luona) kun silmä välttää. En oo aina ihan varma kumpaa mun tekis mieli ottaa olkapäistä ja ravistella niin kauan että palais takas todellisuuteen...

18.17
Diiva suvaitsi saapua. Jännä. Se on tainnu ihastua tuohon Laurin partaveteen ja ostaa itelleenkin. Voiko Marja-Riitta tosiaan olla noin sokee? Joskus tekis mieli vaan paljastaa kaikki. Repiä kaikkien noiden mielikuvitusmaailmat alas ja katsoo kun ne palaa. Tuoda tilalle se kaaos jonka ne mussa aiheuttaa. En ymmärrä miks mä teen töitä näiden kanssa. Tää ryhmä on ihan perseestä. Lukiossa luulin että Ulla oli joku teatterin yli-ihminen. Olin nelosella kun kaikki alko yhtäkkiä puhuun siitä ykkösvuotisesta joka oli joku mahtava luonnenäyttelijä ja Sirken uus lemppari. Kai mä olin vähän kateellinen, Sirke ei ollu koskaan tykänny musta, sain aina sen ilmasutaitokursseista seiskoja ja kaseja ja palautteessa sain aina kuulla et mun pitäis olla spontaanimpi. Mut mä en kyllä ymmärrä miten se liittyy mitenkään teatterin tekemiseen! Ei teatteriin voi ilmestyä spontaanisti sillon kun huvittaa ja vähän luonnenäytellä sillon kun on se fiilis ja jättää ryhmän tarpeet huomioimatta! Toisaalta mun tekis mieli vaan sanoo suoraan Ullalle mitä mieltä oon sen spontaaniudesta, mut toisaalta en uskalla kun pelkään että se pieni kateus jota oon tuntenu jo lukiosta asti kuultais musta läpi. Ja joskus musta taas tuntuu että meistä vois oikeesti tulla hyviä ystäviä jos se olis vähemmän... spontaani. Ja enemmän järjestelmällisempi. En mä mitään armeija-asennetta odota (niinkun eräs nimeltämainitsematon kiusankappale on sillon tällön antanu ymmärtää) vaan sitä et porukka tekee yhdessä, ei yksikseen! Lämpäksi Lauri juo kahvia, Ulla vetää tupakkaa ja Marja-Riitta joko räyhää tai kihnuttaa Lauriansa. Ja sit on se yks siellä kaapissa.

18.36
Mulle selvis että Nella on ollu koko tän ajan tuolla kaapissa. Eli on mulla sentään yks työryhmän jäsen joka tulee ajoissa paikalle! Vielä kun se tekis muutakin kun angstais teiniongelmiaan jossain kaapin perukoilla... Vaikka en mä nää itteeni sellasena aikusena joka ei ymmärrä nuorten ongelmia. Kyllä mä muistan millasta oli olla nuori. En mäkään tienny mitä mä halusin tehdä isona (en tiedä vieläkään), vaihtoehtoja oli liikaa eikä ollu ketään kertomassa että mitä mun nyt pitäis tehdä. Mä oon luullu et Nellalla olis samantyylisiä ongelmia mut en oo enää varma. Oon yrittäny päästä sen flegmaattisuuden läpi, ottaa ees vähän selvää sen kiinnostuksen kohteista et voisin auttaa sen tulevaisuuden suunnittelussa. Oon ettiny sille erilaisia koulutusohjelmia teatteriin, kirjottamiseen ja atk-juttuihin liittyen kun ne on sitä on tuntunu kiinnostavan, mut en tiä onko se ees vilkassu niitä papereita. Tein sille jopa Excel-taulukon jossa listasin mahdollisia ammatteja vähätuloisista suurempituloisiin, mut se vaan alkoo hiileen jotain et oon muka joku kontrollifriikki! Mähän vaan yritin auttaa! Ei oo kuule helppoo olla päälle kolmekymmentä ja vieläkin ihan pihalla siitä mitä haluisin tehdä ammatikseni kun oma työ on perseestä. Mä vaan yritän olla hyvä isosisko. Sellasta mäkin olisin tarvinnu.

18.47 Lauri saapui.

19.07 Jaha. Kahvitauko.

24 päivää ensi-iltaan

Tuottaja-Nina

Hei, meillä on julisteet ja flyerit! Työryhmästä Anu Rantanen rekrytoitiin hommaan ja painopaikkana käytettiin Laserma Oy:ta. Näillä aletaankin valloittaa Tampereen julkisia rakennuksia.

Käsikirjoittaja-Nina

Siinonminunnimiomg!

Tuottaja-Nina

Ja maanantaina räpähti: rämmittiin siis ensimmäinen puoliaika näytelmästä lävitse. Ensi maanantaina räpähtää toinen puolisko, sitä ennen loppuviikosta on kalenteriin merkitty monologimuisteluita ja siskosten yhteisharjoituksia. Eikö siitä ole ihan hetki, kun päiviä oli ainakin 60? Mieluummin rauhoittelee itseään laskemalla, kuinka monta harjoituskertaa on jäljellä (9 + 5, tila ainakin varattuna + läpimeno + kenraali) eli ei paniikkia...

Heikon signaalin voi myös löytää Tampereen seudun tapahtumakalentereista, ensi-iltaan on tullut jo 12 varausta!

Käsikirjoittaja-Nina

Käsikirjoittajana täytyy ottaa ennalta niin monta asiaa huomioon. Halusin tehdä Heikon signaalin nimenomaan Tukkateatteriin siksi, koska tilana se on juuri oikealla lailla kotoisa ja antaa siksi niin paljon mahdollisuuksia juurikin tämän näytelmän puitteille. Ajattelin, että harrastajateatterimaailmaan sijoittuva näytelmä on lisäksi myös suhteellisen helppo toteuttaa, ainakin ns. kiinteän lavastuksen kannalta, muuta kun ei tarvita kuin ruma sohva ja pöytä ja kaappi.

Tuottaja-Nina 

Paitsi että kaapin täytyy olla iso ja sohva korkea ja ilman videotykkiä ja televisiota asioita on hankala toteuttaa...

Käsikirjoittaja-Nina 

No. Toisaalta liiallinen "ei tätä eikä tätä eikä tätä voi kuitenkaan toteuttaa" -ajattelu rajoittaa kirjoittamista niin ettei lopulta kirjoita sitten mitään.

Tuottaja-Nina

... Mutta seuraavalla kerralla kirjoitat jotain, johon tarvitaan vain kaksi naisnäyttelijää ja kukallinen lakana, ok?

- Nina (nykyisin kahta mieltä kaikesta)

29 päivää ensi-iltaan

Eilisissä harkoissa kuultua (kun päiviä on tasan 30 ensi-iltaan)*

Minnalla on välillä maanisdepressiivisiä päiviä, muuten menee hyvin. Eletään hetkessä. Kyllä tästä näytelmä tulee.

Ninalle kaikki on tosi jees, kauheen mielenkiintoista, ei tässä mitään häviä, kaikkea voi vaan saavuttaa ja aina oppii uutta.

Annu ei muista harjoituksista mitään, mutta sai kaverilta Oscar(näköis)patsaan jo että hyvää kuuluu.

Moonasta harjoitukset on olleet hyviä ja on hienoa tulla paikalle omana itsenään laskemaan kertolaskuja (välillä kun täytyy testata, toimiiko aivot yhä). Jännää on, mutta hyvä siitä tulee ja jos ei tule niin onhan sekin viihdettä.

Anulle Tukkateatteri on tällä hetkellä paikka, jossa saa huutaa kun huudattaa ja se on hyvä. Porukka on paras.

Mikko juoksee tällä hetkellä kieli vyön alla, mutta on hienoa olla mies, joka tekee vaikutuksen.

Anne on hengessä mukana.

* Kommentit perustuvat löyhästi paikallaolijoiden sanomisiin eivätkä edusta Tukkateatterin virallista linjaa.

Esittelyssä: Harrastelijanäyttelijät

Tarja, 31 vuotta.
Harrastellut teatteria aktiivisesti 5 vuotta.
Siviilisääty: Naimaton, omistaa kultakalan.

"life isn't about 'how long' but 'how much', 

En ainakaan muista et kukaan olis aiemmin sanonu näin.''

Ulla, 26 vuotta.
Harrastellut teatteria lapsesta asti, ollut joskus mukana ammattilaisten prokkiksessa.
Siviilisääty: Vaikeasti selitettävä/Salainen.

''Mä oon femme fatale''

Marja-Riitta, 29 vuotta.
Harrastellut teatteria 7 vuotta.
Siviilisääty: Naimisissa.

''Rakastan: en minä rakasta. 

Minä tarvitsen''

Lauri, 28 vuotta.
Harrastellut teatteria 7 vuotta.
Siviilisääty: Naimisissa.

''Anna itsestäsi''

Nella, 19 vuotta.
Ilmaisutaitolukiolainen, teatterin avustaja
Siviilisääty: Sinkku.

 ''Kaapista näkee paremmin''